Fantastic, this is as good as a children's book can be, at least in the original language. I cried like a baby.

I wish I'd had the chance to read this book when I was a kid, because I think I might appreciate it much more if that had been the case. I'm too cynical at this point in life to be able to stomach the "sweetness" portrayed by the love between the two brothers. However, it is a beautiful story, and a unique perspective on the process of death and dying.

"I really enjoyed it" is all I said about this in my journal from 1985.

This was one of my favorite books when I was young--I remember it was one of the books I checked out at the great old town library on my own. Around the same time I also got Island of the Blue Dolphins. Both of them rocked my world and really stayed with me, and I think maybe even shaped me at that age. I just started reading it with my kids. It is not for the faint of heart--it starts with the boy being afraid of his imminent death.

We just read it as a family. My kids loved it. I read one review that said it can be hard for parents, and I think this is true. The story STARTS with the difficult topic of the death of children. And yes, the idea of what happens after death is fantasy-like, but it is not just pretty and it gives rise to some good discussion. I like that it just jumps right in.

Also, it is very Euro/Scandanavian in terms of feelings--which can also be tough for Americans. For instance, the characters can be frank in what I would think of as self-deprecation, but I think they see as honesty.

Great romping adventure story in the afterlife! Hard to beat that!

En koskaan lukenut tätä lapsena ja nyt kyllä harmittaa, koska päällimmäinen fiilis on vaan että HALUAN TIETÄÄ miten olisin kokenut tämän silloin!?

Aloin kuunnella tätä 5-vuotiaani kanssa ja piti jättää kesken, koska hän sai heti alkuun ihan jäätävän itkukohtauksen joka kesti melkein tunnin ja jonka aikana piti loputtomasti vakuutella, että kukaan ei (todennäköisesti) ole kuolemassa nyt eikä vielä pitkään aikaan, ja vaikka yleensä nautin vaikeistakin keskusteluista lapsen kanssa niin hän oli tämän seurauksena jotenkin niin pohjattoman lohduton että en lopulta tiennyt mitä tehdä tai sanoa. .. Mutta siis kuuntelin kirjan sitten itsekseni loppuun, ja jäi kyllä jotenkin tosi jännä fiilis, eikä mitenkään pelkästään myönteisellä tavalla..?

Periaatteessa tää oli monessa mielessä kaunis ja jännittävä tarina ja tässä oli tärkeitä teemoja, mutta en ihan allekirjoita sitä miten tässä käsitellään kuolemaa - ja itsemurhaa?? Tietysti tää oli fantasiaa, ja varmasti omaankin lukukokemukseeni vaikutti se miten lapsi tähän suhtautui, eikä tämä nyt välttämättä ole ihan vielä herkälle 5-vuotiaalle sopiva, mutta .. jotenkin vaan, apua??

Pitää ehkä lukea tää jossain kohtaa uudelleen.