Quase senti que era eu que estava a andar pelas ruas de Paris, uma bela obra ♡

Quel poco che ho letto di Modiano ha avuto l'inesorabile talento di farmi lacrimare come una poppante.

J'ai acheté ce livre pour le lycée même si nous n'avons pas eu l'occasion de le lire. Je me suis dit que les vacances étaient le bon moment pour le lire même si je n'étais pas très motivée, cela ne semblait pas très intéressant....Grosse erreur !
Ce livre est passionnant, je l'ai lu d'une traite. Plus j'avançais dans ma lecture plus je voulais connaître la vie de cette jeune fille et de toutes ces personnes qui ont vu leur vie chamboulée durant la Seconde Guerre mondiale.
Nous partageons presque le même âge Dora et moi et pourtant la funeste tournure de sa vie est si différente.

Je vous conseil ce livre à 100%.

Was einem auf den ersten Seiten als scheinbar dröger Bericht vorkommen mag, entwickelt sich zu einem traurig-schönen Erinnerungsfragment eines Schriftstellers, den das Schicksal eines jungen jüdischen Mädchens in der 40er Jahren nicht losließ...
Ein feiner, tastender Schreibstil. Die Lücken von Dora Bruders Leben hätten nicht zwingend mit metaphorisch aufgeladenen Mutmaßungen des Erzählers ausgefüllt werden müssen. Trotz allem ein erhellendes Leseerlebnis über die deutsche Besatzungszeit und das vielfältige Schicksal nach Frankreich geflüchteter Juden.
Mein 1. Modiano, bin gespannt auf mehr vom letzten Literaturnobelpreisträger.

Sendo sincero, li esse mais pra treinar o francês do que por ter algum interesse prévio, mas Modiano é bom. Trata-se de um livro de investigação, mas à francesa, com aquele quê de literatura. Um livro de não ficção de um ficcionista, com um tema já triste já de antemão: menina judia e França na Ocupação, não tem como dar certo. Interessante notar como Modiano se depara com inúmeros vazios e lacunas em suas pesquisas, mas não tenta preenchê-los com literatura e imaginação. Fica tudo ao aberto, exposto, um resultado que também é prova do trabalho. Acaba mais cru, mais real e, por isso mesmo, acho, mais potente. E repleto de ligações, diretas ou não, com a vida dele, coincidências e desvios. Modiano, como judeu francês, vê em Dora e em sua família exemplos do que lhe poderia ter acontecido, se não pelos acasos do tempo. O que quase aconteceu com seu pai, com quem tem uma relação conturbada.

E, claro, muitas ruas de Paris.

Joidenkin kirjailijoiden teosten seuraan tulee selittämätön kaipuu aina silloin tällöin. Minulle yksi tällainen kirjailija on ranskalainen Patrick Modiano (s. 1945).

Jo ottaessani käteen Dora Bruderin itse teosta lainkaan tuntematta otaksun, että Modiano vie minut taas 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Pariisiin. Odotan saavani lukea Pariisin kaduista, toisen maailmansodan vaikutuksista pariisilaisten elämään, ajan liikkeistä historian ja nykypäivän välillä.

Dora Bruder täyttää odotukseni tarkemmin kuin mitä osasin edes aavistella. Yllätyksenä sen sijaan tuli, että kyseessä ei ole varsinaisesti romaani, vaan pikemminkin dokumentti siitä, miten Modiano etsii tietoa Dora Bruder -nimisestä tytöstä.

1980- ja 1990-lukujen taitteessa Modiano törmäsi Paris Soir -lehden 31.12.1941 päivättyyn ilmoitukseen, jossa kerrotiin 15-vuotiaan Dora Bruderin katoamisesta.

Modiano oli koukussa heti Doran katoamisilmoituksen luettuaan. Hän ei pystynyt olemaan ajattelematta Dora Bruderia ja mitä tälle tapahtui, ja niin alkoi monien eri arkistojen läpikäynti, joista hän etsi tietoa Dorasta ja tämän vanhemmista.



'Dora Bruder' vie lukijansa Pariisiin, jossa juutalaisia kerätään vastaanottoyksiköihin, joista heidät edelleen kuljetetaan tuhoamisleireille. Moninaisten selvitysten jälkeen Modiano saa selville, että niin käy myös Doralle sekä hänen vanhemmilleen.

Modiano herättää teoksessaan henkiin juutalaiset ja heidän kohtalonsa erinäisten poliisi- ym. viranomaisten rattaissa. Nimet kirjan sivuilla muuttuvat nimistä todellisiksi ihmisiksi, jotka kerran kulkivat samoja katuja, joita Modiano itsekin on monesti astellut.

'Dora Bruderissa' hengittää aika ja aikakaudet, niiden muodostamat silmikot, joiden läpi ihmiset eri vuosikymmeninä ovat kulkeneet. Joiden läpi pudonneet ja jotkut myös pelastuneet.



'Dora Bruder' osoittaa, miten ihmisten polut risteävät yllättävillä ja täysin odottamattomillakin tavoilla. Minut tämä teos vie niihin vuosiin, kun opiskelin kirjallisuutta ja intoilin Hagar Olssonista. Muistan miten sain päähäni, että kenties Hagar Olsson oli joskus asunut samassa asunnossa kuin minä itse. Tämä oli periaatteessa aivan mahdollista, koska asuintaloni oli rakennettu 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.

Vanhat talot ovat kiinnostavia, koska niiden seinät ovat nähneet ja kuulleet niin paljon. Niiden nurkat täynnä elämää, jota emme koskaan enää voi tavoittaa, mutta joka kuitenkin on tavoittamattomana tunnelmana läsnä. Miten edelliset asukkaat vaikuttavat meihin, on kysymys, johon ei voi saada vastausta, mutta joka kiehtoo minua loputtomasti.



Modianon dokumentäärinen romaani näyttää, miten ihminen on aina sidoksissa siihen aikaan, jossa hän elää. Ajan tuulet puhaltavat läpi 'Dora Bruderin' ja saavat jo kauan sitten kuolleet hengittämään. Pienestä koostaan huolimatta Modianon romaani on iso. Se kantaa sisuksissaan valtavaa palaa eurooppalaista historiaa ja ihmisten julmimpia tekoja.