mitaluimmekerran's reviews
778 reviews

No niin... Jos täällä voisi olla antamatta yhtään tähteä, tekisin varmaan sen. Ykkösosa oli vielä sellainen Kauniit ja rohkeat -koukuttava, tämä vain järkyttävän huono. Ja silti tekee mieli vielä lukea se kolmaskin osa, miksi?!?

No nyt on kyllä yksi vuoden suurimmista kirjapettymyksistä ehkä käsillä. En tiedä miten paljon tähän fiilikseen vaikutti se etukäteishehkutus ja "varaudu nenäliinoihin" -kommentointi, mutta tämän kirjan kanssa en kyllä todella saa kiinni suomennoksen aiheuttamasta suursuosiosta.

Kirja on kieltämättä hienosti kirjoitettu, sen lakoninen ja toteavakin tyyli sopii mainiosti itse tarinaan. Teos ei ole myöskään se kaikkein helpoin, mutta toisin kuin hieman vaativammat yleensä, se jättää tällä kertaa lukijan kokonaan palkitsematta. Vaikka vaikuttavuudesta ja tietynlaisesta synkkyydestä kirjallisuudessa pidänkin, tällä kertaa juuri ne työntävät henkilöhahmot niin etäisiksi ja epäinhimillisiksi, että koko kirjan lukeminen saa jollain tavalla voimaan pahoin, se kun jättää toivottumuuden sijaan tunteen rankkuudella mässäilyksi. Kukaan ei ymmärrä, paitsi se kuka ihan sattumalta onkin rakastanut sinua pikkulapsesta alkaen. Hohhoijaa, johan oli yllätyksellisesti keksitty.

Ehkä vain olisi pitänyt jo etukäteen odottaa vähän muuta, etenkin kun kirjan kanteen on painettu teksti "Jos pidit Ian McEwanin Sovituksesta, rakastut tähän." En nimittäin juuri pitänyt siitäkään.

No nyt on kyllä sanaton fiilis. En ole ihan varma, mitä juuri luin, mutta varsin vaikuttava se oli. Vaatinee vielä jälkiajatustyötä päivän tai pari, en tosin tiedä aukeaako ajatukset silti yhtään enempää. Sanallisessa muodossa ainakaan.

Onpa hassua: se surrealistinen fiilis, mikä Murakamin aiemmissa teoksissa on minua aina jotenkin hämännyt, onkin tässä juuri se, mitä odotin ja kaipasin monessakin välissä.

Vaan olipa tämä ihana silti. Jotenkin lempeä ja pehmeä, sellainen jota ei hetkeksikään olisi malttanut laskea käsistään. Ja nyt maltan vielä vähemmän odottaa uusimman Murakamin pariin pääsemistä

Sairaslomapäivien kunniaksi monen vuoden tauon jälkeen Pottereiden pariin, todellisuus, palataan asiaan aikaisintaan ensi vuonna!

Olipa jännä lukea tämä ensimmäinen osa, kun jo tietää mitä tuleman pitää. Noilla pienillä vihjeillä, jotka ensilukemalla menevät takuulla ohi, näkee todella sen, miten valmiinoloinen pohja koko pitkälle tarinalle ollaan jo tässä kirjassa saatu luotua, vaikka tämä olikin paljon enemmän lapsille suunnattu kuin muistin. Mutta ihana tähän maailmaan on uppoutua, en ymmärrä miksen aiemmin muka tähän ole muilta kirjoilta saanut palattua.

Rujo, voimakas ja mukaansa vievä, karu ja rouhea romaani Lapin sodasta, inhimillisyydestä ja sen puutteesta. Tämä oli jollain tapaa kovin mykistävä, muiden arvioinneissa parjattu epäkronologinen kerrontakin oli silmissäni vain lisähienous. Hieman häiritsi välillä hieman liiallinen kaiken toisiinsa limittäytyminen, mutta siitä huolimatta kyllä kovin hurmaannuin. Jos nyt aiemmista sanavalinnoista sitä ei jostain syystä muka huomannut. Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että loputtua niitä jää ikävä. Ja tätä kyllä jäi.

Neljä tähteä ongelmille ja lopun pienille teoille, vähän vajaa kolme ratkaisuille.

Alku veti mukaansa iskevin ongelmin, jotka oli esitelty rauhallisesti, mutta silti kovin painokkaasti. Ongelmia käsiteltiin reilusti ja monesta näkökulmasta, ja siksi ehkä olikin pienoinen pettymys siirtyä ratkaisu-osioon, jossa konkreettisten tekojen tieltä meinattiin eksyä välillä hieman poliittisen jargonin seuraan. Toki suuret ongelmat ratkotaan suurilla linjoilla, mutta koska ei ole kovin todennäköistä, että siirtyisimme esim perustuloon lähivuosien aikana, olisi ollut mielenkiintoista tuon kauniin ajatuksen lisäksi tarjota vähän jotain konkreettisempaa. Toki näitä maailmanpoliittisia suuntiakin on tärkeä ymmärtää, jotta tietää mitä äänestää, mutta jos ongelmat osataan esittää monitahoisesti, ei ratkaisujen kanssa ehkä kannattaisi lähteä vetämään mutkia näin vahvalla otteella suoriksi.

Mutta hyvä ja ajattelemisen arvoinen kirja, suosittelen ehdottomasti!

Kaunis ja koskettava tarina 1800-luvun kiinalaisnaisista, ja siitä, miten heillä ei ollut muuta kuin toisensa. Ei mikään mieltä mullistava tarina nyt ehkä, ja jos tähtiä voisi antaa puolikkaita, olisi tämä ehkä juuri sen puolikkaan vähemmän saanut, mutta pyöristetään nyt ylöspäin, onhan tuollaiseen maailmaansa upottavan kirjan parissa ollut varsin miellyttävä viettää aikaa.