Yksi klassikkomyyteistä on se, jossa joku suuntaa manalaan suorittamaan jotain tehtävää. Tavallisesti paluumatkaan liittyy jonkunmoista mutkaa, koska manalaanhan ei vain yksinkertaisesti kävellä. Yksi varhaisimpia kirjattuja versioita tästä myytistä tulee muinaisesta Sumerista, jossa jumalatar Inannan tarina kirjattiin savitauluille joskus vuoden 1750 eaa paikkeilla. 

 

Lähtiessään siskonsa Ereškigalin hallitsemaan manalaan Inanna antaa ohjeet: jos hän ei palaa kolmen päivän kuluttua, pitää pyytää apua kolmelta jumalalliselta isältä. Luonnollisesti Inannaa ei kuulu takaisin. Jumalalliset isät eivät ole kovin innokkaita auttamaan, mutta lopulta apua löytyy, Inanna saadaan takaisin, mutta hintana on se, että tilalle on saatava joku muu. 

 

En taida paljastaa jutun juonesta enempää, vaikka spoilereista puhuminen lähes neljä tuhatta vuotta vanhan tarinan kohdalla tuntuukin vähän tarpeettomalta. Tässä kirjassa Anna Inin eli Inannan tarinaa kertoo puolalainen nobelisti Olga Tokarczuk. Tarina noudattelee alkuperäistä Inanna-myyttiä, jossa toki on kaikenlaisia aukkoja ja epämääräisyyksiä, joissa tulkinta mahtuu hyvin elämään. 

 

Tokarczuk on rakennellut manalan ylle raunioista kohoavan kaupugin, jonka metallipilarien välissä ja sisällä kulkee porraskäytäviä ja hissikuiluja. Tuhansien vuosien aikana rakentunut kaupunki muodostaa metallisen sienirihmaston, jota valaisevat hehkulamput ja neonvalot. Hedelmällisyyden jumala Anna In kylvää elämää ympärilleen: 

 

 

Myyttinen kertomus on eriskummallinen, odottamaton, paikoin hämmentävän epälooginen ja aukkoinen. Sitä ei kannata lähestyä aivan perinteisenä juoniromaanina, koska tarinan kulku ei ole aivan sillä tavalla suoraviivaista ja johdonmukaista kuin niistä lähtökohdista odottaisi. Tunnelma on kuitenkin hieno ja tarinassa on paljon kiehtovia yksityiskohtia. Tokarczukin luottosuomentaja Tapani Kärkkäinen on tehnyt totutun hyvää työtä Tokarczukin tekstin parissa, lopputulos on rekisteriltään sopivan myyttistä ja persoonallista kieltä. 

 

Tokarczuk avaa myyttiä jälkipuheissaan; suosittelen aloittamaan niistä, mikäli Inanna-myytti on vieras. Sen jälkeen tarinakin avautuu paremmin. Anna In maailman hautakammioissa ei nouse omien Tokarczuk-suosikkieni joukkoon, mutta on kuitenkin aivan lukemisen arvoinen pieni teos. Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö on tehnyt hienoa työtä julkaistessaan kirjan, ja se on esineenäkin oikein viehättävä. 

---

This book retells the ancient Sumerian myth of the goddess Inanna’s journey to the underworld, ruled by her sister Ereshkigal. When Inanna doesn’t return after three days, divine intervention is needed to rescue her, though the price of her release is that someone else must take her place. Olga Tokarczuk follows the original myth but fills in its gaps and ambiguities with her own interpretation, creating a strange, unexpected, and atmospheric story.

Tokarczuk's version features a haunting underworld city illuminated by neon lights, with stairways and metal structures. The narrative is not straightforward, so it’s best approached with an open mind. Translator Tapani Kärkkäinen captures the mythical tone well, and Tokarczuk’s afterword helps readers unfamiliar with the original myth. While Anna In may not be among Tokarczuk’s most memorable works, it’s still an intriguing and well-crafted little book.