Trilleitä kirjoittanut Ilona Tuominen vaihtoi viihdekirjallisuuden pariin Kortteli-sarjan aloittaneella Seurustelusalaliitto-kirjalla. Siinä turkulaisen Sannin häät menevät pieleen ja hän vetäytyy asumaan vanhaan mummolaansa. Mummola sijaitsee Turun keskustassa ihanassa puutalokorttelissa ja siitä tulee lopulta Sannille ihana uusi koti. 

 

Sarjan toinen osa nappaa päähenkilökseen Sannin naapurin, opettaja Amalia Tammilehdon. Amalia kärsi edellisessä osassa orastavasta työuupumuksesta, mutta odottaa nyt uutta lukuvuotta innolla: luvassa on uusi koulu, uudet ekaluokkalaiset opetettavaksi ja toivon mukaan parempi työilmapiiri. 

 

Lukuvuoden alku saa kuitenkin kiperän käänteen korvapuustikatastrofista. Amalia saa naapureiltaan korvapuusteja, joita vie myös naapurin Hilma-mummolle. Hilma on mukava, mutta koittaa kovasti naittaa Amaliaa pojalleen Kuismalle. Kuisma on kuitenkin sietämätön vastarannankiiski ja nuiva tyyppi, ja niinpä tämä ilmestyykin Amalian ovelle valittamaan siitä, ettei mummolle saa syöttää herkkuja eikä varsinkaan korvapuusteja, joiden kanelissa on myrkyllistä kumariinia. 

 

Eikä siinä vielä kaikki: uudessa koulussa on kesän aikana vaihtunut rehtori. Amalia sopi työkuvioistaan alustavasti vanhan rehtorin kanssa, mutta nyt uutena rehtorina onkin – kukapa muukaan kuin Kuisma! Ekaluokkalaisten sijasta Amalia onkin pistetty opettamaan koulun kamalinta viitosluokkaa. Kaikki ihanat suunnitelmat uudesta paremmasta lukuvuodesta tuntuvat rapistuvan käsiin saman tien. Voiko kaikki olla vain pikkumaista kostoa korvapuustiepisodista? 

 

Kirjan toinen tarinanjuonne liittyy Poppeli-puutalokortteliin. Amalia haaveilee korttelin remontoimisesta, taloja kun ei ole pidetty kunnossa riittävän hyvin. Pitkä lista korjausehdotuksia ei kuitenkaan saa ainakaan välittömän innostunutta vastaanottoa taloyhtiön hallituksen johdolta ja monia asukkaita kiinnostaa enemmän matala vastike kuin talojen kunnostaminen. 

 

Normipäivä on edeltäjänsä tapaan sujuvasti etenevä, pääosin mukavan hyväntuulinen viihdekirja.  Mukana on myös romantiikkaa. Yksineläjä-Amalia joutuu tai pääsee pohtimaan myös omia halujaan, eikä aina vain muiden auttamista. Ihan niin isossa osassa romantiikka ei tässä kirjassa ole kuin sarjan avausosassa; tässä pääpaino on Amalian työelämässä ja elämänvalinnoissa yleisemminkin. Rakkaudennälkäinen lukija saa kuitenkin palkintonsa. 

 

Kortteli-sarjan seuraava osa ilmestyy keväällä 2025 ja siinä pääroolin saa taas uusi naapuri. Tässä osassa jo hivenen pohjustetaan seuraavan kirjan tapahtumia, joten odotan mielenkiinnolla, minkälaisen tarinan Tuominen seuraavaksi korttelin asukkaista kertoo.