Millaista on supertähden elämä? Siitä kertoo Oona Pohjolaisen ensimmäinen oma romaani, Äkkimakea. Kirjan pääosassa on Mio, nuori maailmanluokan pop-idoli, jonka biisien on noustava listaykkösiksi maailmanlaajuisesti. Kun näyttää siltä, että menestykseen pitäisi saada uutta potkua, manageri ehdottaa Miolle pr-suhteen kehittämistä. 

 

Suhteen kohteena on Adam, nouseva tähti, jonka kanssa Mio äänitti demon muutama kuukausi sitten. Ainoa ongelma on, että Mio inhoaa Adamia, on inhonnut jo ensikohtaamisesta alkaen. Nyt sitten pitäisi esittää medialle intohimoista suhdetta? Ajatus karmii Mioa, mutta eipä hänellä juuri vaihtoehtojakaan ole. Sitä paitsi, kun manageri on tyytyväinen, siitä yleensä seuraa lopulta Miollekin jotain hyvää. 

 

No, suuren suuri yllätys ei ole, että kirjan peruskuviona on enemies to lovers  ja Mion ja Adamin välille alkaa varovasti rakentua ihan todellinen yhteys. Helppoa se ei kuitenkaan ole ja kirjan romanssi on oikeastaan aika mukavan hitaasti etenevää ja vähäeleistä – se ei nouse kirjassa lopulta todella merkittävään osaan. Mio on kaiken yltäkylläisyyden eristämä: hän viettää aikaa lähinnä ihmisten kanssa, jotka ovat häneen työsuhteessa. Voi olla hieman vaikeaa tuntea suurta sympatiaa supertähden yksinäisyyttä kohtaan, mutta Pohjolainen onnistuu luomaan Miosta kuitenkin hahmon, josta voi välittää. 

 

Äkkimakea on mainio romanttinen viihdekirja, joka kuvaa hienosti luksuselämän varjopuolia ja sitä, miten kaikki julkisuus, kuuluisuus ja kaikkien ihmisten huomion keskipisteenä oleminen voi ihmistä syödä sisältäpäin. Äkkimakea on nopeasti ja helposti luettavaa feelgoodia ja glitteriä, mutta sillä on myös vakava ja ahdistunut puolensa.