Ørja päätyi luettavakseni, kun kumppanini bongasi sen jostain kirjojen vaihtopisteeltä, toi kotiin, luki itse ja suositteli minullekin. Päätin tarttua kirjaan nyt tammikuussa, kun luen vain oman hyllyn kirjoja, ja etsin kevyempää kirjaa toisen kesken olevan rinnalle. Lisäksi haluan lukea omaa hyllyä ns. tyhjäksi, eli laittaa kiertoon ne vähemmän lempparit ja epäilin, että Ørja voisi olla tällainen. Ja niin se kyllä onkin.
Kirjasta ei tullut omaa lemppariani.

Kirjassa on paljon hyvää. Pidän sen ideasta, ydintarinasta, miljööstä ja hahmoistakin. Se availee menneisyyden historiaa naisten näkökulmasta ja kietoo kaiken vielä koukuttavahkoon mysteeriin. Periaatteessa kaikki peruspalikat ovat kunnossa. Mikä sitten mättää?

Isoimmaksi ongelmaksi koin sen, että tarina ei tunnu täysin uskottavalta. Siinä on pieniä ja välillä isompiakin hetkiä, jotka eivät ole uskottavia, ja se syö pohjaa vähän koko tarinalta. Kirjan kerrontatyyli on kiinnostava valinta, mutta huomasin kovasti kaipaavani tekstiin hahmojen motiivien, ajatusten ja tunteiden availua, jotain sellaista, joka toisi hahmoja lähemmäs lukijaa. Nyt luin kirjaa näin: "miten helvetissä se nyt vaan yhtäkkiä ottaa jonkun vieraan ihmisen vajasta laitteen lupaa kysymättä ja alkaa kuunnella jotain nauhoitteita?!". Varsinkin kirjan alku ei jotenkin tahtonut toimia, mutta kun lopussa alkoi koko mysteerikimppu aueta, niin sitten kerronta tuntui ihan hyvältä valinnalta.

Toinen ongelma oli se, että kirja nappasi mukaansa vasta noin 150 sivun paikkeilla ja siihen asti mietin vähän väliä, että pitäisikö vain jättää kesken. Aika lähellä oli, etten jättänyt. Alku ei jotenkin napannut mukaansa, eikä herättänyt kiinnostustani kunnolla. Vähän turhan pitkä alustus tarinalle.

Lisäksi tarinan päähenkilö, joka kuuntelee äänitteitä, tuntuu jotenkin täytehahmolta koko tarinassa. Vähän sellaiselta pakolliselta, mutta tylsältä osalta, jotta tarina toimii. Hänestä olisi mielestäni pitänyt tehdä kiinnostavampi, jotta myös hänen tarinansa heräisi kunnolla eloon. Ja jotta yksi osa tarinaa aukeaisi lukijalle ymmärrettävämmin.

Niin tai näin, kirja on nyt luettu. Kirja loppu koukutti ja luin sen nopeastikin. Kokonaisuus ja kirjan idea olivat ihan hyvät, mutta kun miettii kirjaa lukiessa 150 sivua pitäisikö jättää siihen, niin se kyllä syö kirjaa aika paljon.