Teknisestä näkökulmasta kirja ei ollut kovin hyvä. Ylimääräistä toistoa oli paljon, eikä kieli ollut kovin puhuttelevaa. Naisten tarinat olivat kuitenkin kauniita ja sain menestystarinoista paljon voimaa. Maailma voi tuntua välillä mahdottomalta, mutta näiden naisten onnistumiset lohduttivat. Lopussa Gates puhuu siitä, kuinka tärkeää avautuminen ja oman tuskansa kohtaaminen ovat ihmisoikeustyössä.  Herkistyin monessa kohtaa. Tuo kohta taisi muuttaa minua hiukan ihmisenä. Olen helposti vihaan nojaava ja tajuan nyt, että se ei pitkällä tähtäimellä vie minnekkään.

Jos arvostelu jäisi tuohon, voisin antaa tälle sellaiset 4 tähteä, mutta on muutama seikka, josta en oikein päässyt yli. Osa Gatesin tekstistä on hyvin white saviour henkistä ja muutenkin itsekiittelevää. Sitä on niin paljon, että se ihan tosissaan häiritsi melko reippaasti lukukokemusta. Sitten on vielä se, että Gates on miljonääri. Kaikki hyvä mitä hän sanoo ja tekee jää laihaksi, koska loppujen lopuksi hän hamstraa rahaa kuin kaikki muutkin miljonäärit. Lisäksi Gatesien hyväntekeväisyysjärjestö tekee. myös paljon hallaa etenkin Afrikassa ja Aasiassa. Vaikka se tekee eittämättä paljon hyvää, sen kapitalistinen toiminta on hyvin haitallista. Sen takia en yksinkertaisesti voinut ottaa kaikkea hänen kirjoittamaansa tosissaan.