Kuuntelin jo toisen Backmanin jännärisarjan osan, ja olen eniten iloinen siitä, että a) olen jollain tasolla oppinut kuuntelemaan äänikirjoja (ainakin yhden lukijan lukemana) ja b) tällä tavoin pystyn tutustumaan jännäreihin, jotka eivät noin lähtökohtaisesti ole oikein genreni.

Backmanin jännärisarjan toisessa osassa on samoja tyyppejä, kuin ekassakin, mutta rikokset ja rikolliset vaihtuvat. Jos ensimmäinen osakaan ei ollut mikään ihan mieletön kokemus (joskin kuitenkin kiva kuunnella!), niin tämä toinen oli kyllä sitä kehnompi. 

Periaatteessa ydin ja idea olivat hyvät, mutta tarina tuntui olevan aika hajallaan. Mihinkään ei oikein syvennytty kunnolla (vertaan tätä ensimmäiseen kirjaan, jossa syvennyttiin oikein syvälle pikkukylän elämään ja rikoksiin), ja joitakin lankoja heitettiin ilmaan, mutta ei kuitenkaan lopulta käsitelty loppuun. Tämän runsaudesta olisi voinut karsia pois ylimääräisiä, ja syventää hahmoja ja ydintä. 

Cozy crime on ainakin tässä tapauksessa melko kuvailevaa. Pidän siitä tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä kuvailuja oli mielestäni hieman liikaa. Se nimenomaan etäännytti tarinasta välillä. Myös täytelauseet, jotka eivät tuntuneet edes olevan tosia saati relevantteja, ärsyttivät. 

Jokin kerronnassa hieman tökki. Ensimmäisen kirjan kohdalla nimittäin kerronta toimi mielestäni paremmin.

Tarina oli myös himpun verran epäuskottava, siitäkin huolimatta, että harvoin odotan rikoskirjojen olevan super uskottavia. 

Mutta kaikesta marmatuksestani huolimatta tässä on kyllä kirjasarja ja sillä sellainen lukija, jota todennäköisesti tulen kuuntelemaan lisää.

Nyt aion kuitenkin kokeilla välillä jotain ihan muuta.