Pirkko Saision esikoisromaani Elämänmeno oli niin huikean hieno, että on vaikea uskoa sitä esikoisteokseksi, jonka hän on kirjoittanut 26-vuotiaana. Saision tiivis ja nerokas kerronta onnistuu herättämään kokonaisen työläisperheen elämän eloon ja kertomaan heidän tarinaansa useiden vuosien ajan vain reilussa 200 sivussa. Uskomatonta taituruutta! 

Kirjaan on onnistuttu vangitsemaan elävästi menneiden vuosien painoa, historiaa, ihmisten arkea ja ihmisiä, että teos tulee nopeasti iholle, tuntuu aidolta ja välittömältä. Teoksesta huomaa, että Saisio on saanut siihen vaikutteita omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ympärillä olevista ihmisistä, ja niistä paikoista, joissa hän itsekin on aikoinaan kasvanut. 

En yhtään ihmettele, että Saisio saa juuri tästä kirjasta edelleen paljon kiitosta ja kommentteja, sillä niin hyvä se on. Itse en kuitenkaan aio jäädä esikoisen pauloihin, vaan aion jatkaa Saision kirjojen parissa.

Tämä oli siis ensimmäinen Saisiolta (kokonaan) lukemani teos ikinä. Aiemmin olen lukenut Junkkaalan kirjoittaman kirjan Saisiosta. Nyt on aika lukea Saisiota.