1,5 tähteä. Joku kysyi minulta tänään meksikolaisen hostellin uima-altaalla, että mitä luen kun olen niin kovin keskittynyt. Vastasin, että huonoa ranskalaista chick lit'iä, jonka nimessä on krokotiili, vaikkei se liity niihin mitenkään. Tyyppi naurahti ja ryhdyimme puhumaan Suomen ilmastosta. Ja yhtä paljon nyt tämän kirjan luettua tekee mieli tästä kirjasta kertoa, kuin aiemmin siitä keskustelua jatkaa, mutta niin: supernaiivia ja ennalta-arvattavaa hömppää hieman jopa myötähäpeän pyörteissäkin käyvänä, mutta toisaalta luin lähes 700 sivua kahdessa päivässä, joten oli se ainakin helppolukuista ja ehkä jopa koukuttavaa. Niinkuin tämä genre nyt yleensäkin. Ehkä vuoden päästä seuraavalla lomalla taas vastaavaa uudelleen, siihen asti taas kirjoja, joilla on muutakin kuin allasviihdearvoa, kiitos.