Ranskalais-sveitsiläinen Elisa Shua Dusapin teki vaikutuksen esikoisteoksellaan Sokcho talvella, joka ilmestyi alun perin 2016 ja suomeksi vuonna 2023. Eteläkorealaiseen lomakohteeseen talvisesongin aikana sijoittunut pieni romaani vaikutti lukijat tunnelmallaan. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi toinen romaani, joka on nyt ilmestynyt suomeksi nimellä Pachinko-kuulat. Tämäkin on melko tiivis romaani, jossa on korealais-sveitsiläis-ranskalaisia vaikutteita, vaikka tällä kertaa tapahtumat sijoittuvatkin Japaniin. Tämänkin teoksen on suomentanut Anu Partanen. 

 

Pachinko on japanilainen onnenpeli, jossa ryöppyävät metallikuulat tuottavat onnekkaille pelaajille palkintoja, jotka voi sitten epävirallisesti vaihtaa takaisin rahaksi. Kirjan korealaiskytkös tulee tästä luontevasti: valtaosa Japanin pachinko-halleista ovat zainichien eli Japanissa asuvien korealaisten omistuksessa. Niin tässäkin kirjassa: kirjan pientä itsenäistä pachinkohallia pyörittävät kertoja Clairen korealaistaustaiset isovanhemmat, jotka muuttivat Koreasta Japaniin pakoon Korean sotaa. 

 

Claire on ranskankielinen ja kasvanut Sveitsissä – kuten Dusapin itse – ja viettää kesää isovanhempiensa luona Tokiossa. Claire ei enää osaa oikein koreaa ja puhuu jotenkuten japania. Isovanhemmat taas eivät osaa ranskaa ja ovat erittäin haluttomia puhumaan japania. Niinpä Claire kommunikoi isovanhempiensa kanssa tönköllä englannilla. Clairen vierailun varsinainen tarkoitus on viedä isovanhemmat käymään Koreassa ensimmäistä kertaa lähtönsä jälkeen, mutta he ovat kovin haluttomia lähtemään. Siinä sivussa Claire käy muutamia kertoja opettamassa ranskaa Mieko-tytölle, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa. 

 

Pachinko-kuulissa ei tapahdu kovin paljon. Romaani kuvaa tietynlaista pysähtyneisyyttä ja jumiutuneisuutta. Isovanhemmat ovat kiinni pachinkohallissaan, eivätkä ole erityisemmin integroituneet japanilaiseen yhteiskuntaan. Clairen on vaikea ymmärtää isovanhempiaan ja näiden haluttomuutta lähteä matkaan, ja viestintä on muutenkin vaikeaa, kun yhteisen kielen löytäminen on työlästä. Muureja kulttuurien, kielten ja sukupolvien välillä riittää. Samalla elokuisen Tokion helle painaa päälle.