Kati Närhi on taidokas sarjakuvataiteilija ja kuvittaja, jonka tunnetuinta työtä on tummasävyinen Agnes-trilogia. Samaa goottilaista tunnelmaa löytyy omakustanteena ilmestyneessä Ei mikään -teoksessa. Se on aikuisten kuvakirja pikkukaupungista, johon puhaltava kylmä tuuli saa koko kaupungin lamaantumaan. 

 

Missä menee aikuisten kuvakirjan ja sarjakuvan ero, on hyvä kysymys, mutta Ei mikään on siinä määrin staattinen ja käyttää aika paljon aukeamia, joissa toisella sivulla on kuva ja toisella vain valkotaustainen tekstisivu, että kuvakirjalta tämä kyllä tuntuu. Tekstiäkin on vähän, mutta se on iskevää ja purevaa. 

 

Kun “Alexander-sika, joka ennusti tulevaisuutta, kääntyi nurkkaan päin eikä maanitteluista huolimatta suostunut hievahtamaankaan” tai kun “Madagaskarin pikku tyttäret eivät voineet lakata ajattelemasta revolveria, jonka olivat nähneet lipaston laatikossa”, ollaan omituisen ja uhkaavan tunnelman äärellä. Kuvitustyyli on pelkistettyä ja vanhanaikaisen näköistä. Närhen muusta tuotannosta lähin vertauskuva on sanaton lasten kuvakirja Kadoksissa. 

 

Lopulta mystinen alakulokin helpottaa, mutta eihän tällainen ilmiö kaupungista lähde jättämättä jälkiään sen asukkaisiin. Madagaskarin pikku tyttäretkin saavat muuta ajateltavaa. 

 

Tästä ihastuttavasta omakustanneteoksesta on otettu vain 400 kappaleen painos. Onneksi tällaisia helmiä löytää yhä kirjastoista ja saa sitä kautta luettavakseen. Kirja valittiin vuoden kauneimpien kirjojen joukkoon vuonna 2020, eikä suotta: kokonaisuus on todella tyylikäs ja loppuun asti mietitty.