Anneli Kanto aloitti keväällä 2023 Näkijä-dekkaritrilogian. Sen pääosassa on Noora Näkijä, joka toki työskentelee selvänäkijänä, mutta eipä hänellä varsinaisesti yliluonnollisia kykyjä ole. Näkemystä ja taitoa lukea ihmisiä kylläkin, ja silläkin pääsee pitkälle. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet perinteisen tyylisiä dekkareita, joissa ei uppouduta syvälle tekniseen rikostutkintaan tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Pääpaino on rikoksiin sekaantuneissa ihmisissä. 

 

Täysin ei Kantokaan yhteiskunnallisista kysymyksistä irti pääse. Sarjan kolmas osa, Kaivatut, pohdiskelee paperittomien maahanmuuttajien uhanalaista asemaa. Noora Näkijä on palannut takaisin Helsinkiin. Hänen kämppiksenään asuu edellisessä osassa Lapista mukaan napattu Aava, Helsinkiin lukioon tullut nuori nainen. Yhteiselo sujuu hyvin, vaikka Noora vähän erakkomaiseen elämäntapaan onkin tottunut, samoin trilogian ensimmäisestä kirjasta mukaan tarttunut ystävä Hanna kulkee myös tarinassa mukana. Kirjan yksi sanoma onkin, että ystävät ja läheiset ovat itse asiassa kivempi juttu kuin erakkona kyhjöttäminen. 

 

Aavan kautta Noora päätyy sekaantumaan varsinaiseen rikosjuoneen. Aava on tutustunut Minaan, vähän kehnosti suomea osaavaan afgaanityttöön. Hän on tullut isänsä Farzadin kanssa Suomeen pakolaisina, mutta vaikka he kuuluvat uhattuun hazaravähemmistöön, he eivät ole saaneet turvapaikkaa. Isä tekee pimeää työtä ravintoloissa elääkseen. Kun Mina katoaa, Aava haluaa Nooran selvittävän asiaa ja Farzadkin turvautuu ennemmin näkijän apuun kuin poliisiin, koska miksipä paperiton maahanmuuttaja virkavaltaan luottaisi. 

 

Kanto kuljettaa tarinaa kahtena lankana. Toisaalla kuvataan Nooran ja ystävien haparoivaa työtä tapauksen selvittämiseksi, toisaalla taas kerrotaan tapahtumia Minan näkökulmasta. Minan kohtalo on kurja, siltä osin Kaivatut on vahvasti ”nuori nainen saa kärsiä”-koulukunnan edustaja. Luvassa on runsaasti kärsimystä, Minan kohtalo on inhottava. Sarjan aikaisempien osien tapaan Kaivatut ei ole mikään kovaksikeitetty dekkari, mutta en tätä ihan herkimmille lukijoille kuitenkaan suosittelisi. 

 

Kirjaa kuvaillaan itsenäiseksi. Se pitää sinänsä paikkansa, trilogiassa ei rakennu sellaista kokonaiskaarta, jossa myöhemmät osat paljastaisivat aikaisemmista jotain olennaista. Suosittelisin silti lukemaan kirjat oikeassa järjestyksessä (Haihtuneet, Saalistetut ja Kaivatut), sillä tavoin tämä parhaiten toimii. 

 

Jokin Kannon kirjoitustyylissä hiertää minua näissä dekkareissa tavalla, jota en ole muista Kannon kirjoista huomannut. Toisaalta olen kyllä lukenut koko sarjan ja tämä kolmas osakin on sen verran vetäväksi rakennettu, että sivut kääntyivät kyllä vinhaan, eikä lukemista ollut helppo lopettaa – aina teki mieli lukea vielä vähän pidemmälle. On siis todettava, että toimiihan tämä: Näkijä-trilogia ajaa hyvin asiansa sujuvana dekkarina.