Tämä oli ihan uskomattoman hieno.

Pieniä, teräviä, vikuroivia ja lopulta aina yllättäviä esseitä eristysajasta, viruksesta, sen epätasa-arvoisuudesta ja niistä pahimmista virusmuodoista. Smithillä on uskomaton tapa yhdistää näennäisesti kaukaisia lankoja yhteen, tuoda lempeän anekdootin perään viiltävän terävää yhteiskuntakritiikkiä, näyttää alleviivaamatta.