Hieno, joskin hieman epätasainen kokoelma esseitä katastrofeista, inhimillisyydestä, kivun ja kauhun kutsusta aina nykypolitiikkaan asti. Trumpin aikaiset tekstit toimivat täydellisesti Orvon aikaisessa Suomessa, aina myötätuntouupumukseen saakka. Parhaimmillaan kokoelma oli ensimmäisessä osassaan, joskin kiinnostavimmistakin esseistä puuttui jokin "koukku", mikä olisi tehnyt näistä aivan erityisiä. Näin ne olivat peruslaadukkaita, osin omaelämäkerrallisiakin, välillä vähän turhankin paljon. Pieni henkilökohtaisuuden karsinta olisi saattanut jättää tilaa omaperäisemmille oivalluksille, luulen?