Satu Erran toinen runokirja siteeraa motokseen Marie Kondoa. Mikäpä ettei – tavarasta molemmat kirjoittavat. Tässä runokokoelmassa “esineet asettuvat taloksi, ovat ympäriinsä ja valloillaan”. Tavaroita järjestellään ja siinä sivussa käydään myös kahden ihmisen välistä rajapintaa. Runoissa M puhuu filosofisuuksia Kondolta kuulostavalla äänellä, mutta sivulta löytyy myös ”hän”, jonka kanssa rakennetaan elämää – myös tavarasta. 

 

 

Mikä on kaiken tavaran merkitys? “Onko esineen tehtävä tuottaa iloa vai muistia”, runon minä pohtii tutkaillessaan tavaroiden muodostamia merkitysten kerrostumia. Kun on saanut kaikki laitteet, saa nauttia “merkillistä hyvää oloa”, mutta mihin se lopulta kantaa? Mikä merkitys on esineiden päälle kasautuneilla muistoilla? Tämä kaikki on liikaa kertoo jo nimessään, että tasapaino ei ole kohdallaan. 

 

Tavaratematiikan arkisuus tekee tästä kokoelmasta helposti lähestyttävän. Kaikilla on joku suhde tavaraan, ja monella se suhde jollain tapaa ristiriitainen tai kuormittunut. Näiden runojen kanssa voi pohtia omaa suhdettaan elämänsä materiaalisiin puitteisiin. Kokoelman lopettava runo nojaa hienosti ymmärtämisen vanhaan merkitykseen ympäröimisenä. Tähän ajatukseen on hyvä päättää.