Runoilijana kunnostautuneen Aura Kanerva Nurmen esikoisromaanissa teininä karatesta ja sitä myöten japanilaisesta kulttuurista innostunut Kauri on nyt kolmekymppisenä matkustanut ensimmäistä kertaa Tokioon. Majapaikaksi on löytynyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tilaa tarjoava pieni majatalo. Majatalossa hän tutustuu toiseen sen asukkaaseen, naiseen nimeltä Juri. Naisten välille syntyy yhteys, jota ruokkii molempien innostus moottoripyöriin. 

 

Kauri rakastuu Juriin. Suhde ei kuitenkaan ole yksinkertainen; sitä varjostaa esimerkiksi tieto siitä, että Jurilla on aviomies, Takeo. Juri kutsuu Kaurin asumaan kotiinsa ja Kauri lähtee, vaikka asetelma arveluttaakin. ”Ihminen jaksaa rakastuessaan tehdä mitä tahansa”, sanotaan kirjan takakannessakin. Äkkiseltään saattaa tulla mieleen, että Kaurilla voi olla rajojensa kanssa vähän tekemistä. 

 

Kirjassa kulkee toisena juonteena Kaurin lapsuutta avaava aikataso, joka osaltaan tätä rajattomuutta selittää. Kauri on peräisin rikkinäisestä perheestä, jossa äiti oli väkivaltainen ja epävakaa ja isä, jonka vastuulla Kauri oli, lykkäsi tämän lähinnä epäluotettavan karatevalmentajan kasvatettavaksi. 

 

Pääpaino on kuitenkin Japanissa. Tokioon ja Japaniin sijoittuvaa kirjallisuuttahan on ja herkästi herää kysymys, mitä uutta länsimaisen kirjoittajan katse voi aiheeseen tuoda. Nurmen queer-näkökulma tarkastelee Tokiota sopivasti vähän vinosti. Yksityiskohdissa näkyi perehtyneisyyttä aiheeseen. Moottoripyöriä ihaileva katse on myös kiinnostava ja pyhiinvaellus Suzukan moottoriradalle jotain, mitä en ollut ennen lukenut. Nurmen kiinnostus videopelejä kohtaan vilahti myös mukavasti siellä täällä. 

 

Dialogi on enimmäkseen suomeksi, mutta seassa on paikoin englanninkielisiä repliikkejä. Tämä jättää välillä vähän sekavan olon siitä, mitä kieltä puhutaan: puhuvatko Kauri ja Juri keskenään japania vai englantia? Kaurin japanin osaamista kuvaillaan puutteelliseksi, mutta suomenkielinen dialogi on sujuvaa. Onko se siis käyty englanniksi? Kun Juri sanoo Kaurille ”Olet lucky”, mitä silloin hän oikeastaan sanoo? Myös “He selittävät minulle, kuinka fucked up tilanne monilla ulkomaalaisilla maassa on” -tyyppiset ilmaisut vähän tökkivät. Ehkä sanalle decent voisi olla joku ihan kelvollinen suomenkielinen vastine? 

 

Kaurin haahuilu ja pyristely Jurin ympärillä oli kiinnostavaa, mutta samalla kirja tuntui jonkin verran noin 300 sivun mittaansa raskaammalta. On tämä pienistä valituksen aiheistaan huolimatta joka tapauksessa oiva onnistuminen ja nostaa Nurmen romaanikirjailijanakin kiinnostavaksi ja seuraamisen arvoiseksi.