Nyt kyllä lastenkirja onnistui kerrankin vetäisemään maton jalkojen alta ja tarjoamaan jotain täysin odottamatonta. Nappasin Hopi Hopin luettavaksi, kun sitä Onnimanniin tarjottiin arvosteltavaksi. En tiennyt kirjasta muuta kuin nimen ja tekijän, ja Linda Bondestamhan nyt on aina kiinnostava. Kirja kuulosti söpöltä robottijutulta, joten miksipä ei. 

 

Kirja sijoittuu vuoden 2032 maapallolle, jossa robotit ovat arkipäivää. Pääosassa on ”pieni ja epätavallisen iloinen maan asukas”, joka haluaa vain auttaa. Robotti pääsee töihin varastoon ja nappaa nimensä pomon kehotuksesta: “Työt odottavat, hopi hopi.” Inhimillisiä työkavereita sieppaa, kun Hopi Hopi uurastaa väsymättä ja ilman taukoja kellon ympäri. Niinpä lopulta työkaverit saavat kenkää. 

 

Heidät korvaa Turbo Go Go Tech, entistä tehokkaampi robotti, ja pian myös Hopi Hopi ja tämän pomo huomaavat molemmat olevansa työttömiä. Hopi Hopi ei lannistu, vaan tekee mitä työtä tahansa, vaihtelevalla menestyksellä. Usein liian hyvin, kuten päiväkodissa, jossa lapset rakastavat Hopi Hopia liikaa. Työ lastenkirjojen tekijänä saa sekä taiteilijat että lukijat raivostumaan. Onneksi sotatehtaassa tarvitaan aina käsiä ja lopulta sodan syttyessä rintamalla on aina tilaa robotille. 

 

Tämäkin on jo lastenkirjalle melko epätavanomainen käänne, mutta Bondestam huipentaa sodan totaaliseen ihmiskunnan maapallolta poispyyhkivään ydintuhoon. Robotit kuitenkin selviävät, ja kun ydintalvi helpottaa, aurinkopaneelit tuottavat taas virtaa ja robotit voivat alkaa rakentamaan uutta maailmaa – ja jopa uutta ihmiskuntaa. 

 

Bondestam on tietenkin ensiluokkainen kuvittaja ja kuvien osalta Hopi Hopi on hienoa työtä. Niin robotit kuin ihmiset on kuvattu monimuotoisesti ja kuvista löytyy paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Ydinsodan tuho on aiheena kammottava, mutta kuvattu kirjassa tyylikkäästi. Sotakohtaukset Bondestam on ylipäänsä kuvannut lastenkirjaan sopivasti. 

 

Ihan en siis aavistanut, mihin Hopi Hopi oli menossa. Aikamoinen kirja! En ala arvailemaan, mitä lapsilukijat – kustantamon ikäsuositus kirjalle on 3–6 vuotta – tästä pitävät ja missä määrin tuonikäisille lapsille vanhempana haluaa sotateemoja esiin nostaa, mutta olihan tämä vaikuttava. Tarinassa on sentään toiveikkuutta. Kiireen ja tehokkuuden kritiikki on toki lastenkirjoissakin paikallaan, tehokkuusajattelu epäilemättä hiipii lastenkin elämään.