Kirjallisuustiede ei opiskeluaikoina saanut minua sille kannalle, että kaunokirjallisuutta olisi mitään hyötyä lähestyä analyyttisesti ja yhdessä jälkikäteen tieteellisissä piireissä sovittuihin konventiohin nojaten. Pyrhösen kirja ei onneksi ripustaudukaan Austenin teosten keinotekoiseen repimiseen, vaan houkuttelee jopa lukemaan romaaneja yhtaikaa Pyrhösen kanssa, vähän kuin elokuvaa katsoisi kommenttiraidan kanssa. Lopun katsaus nykyajan Austen-sovelluksiin ja aikakausien erojen käsittely jää turhan suppeaksi, mistä joudun tiputtamaan viidennen tähden pois.