Tärkeä osa tulevaa suomalaista historian tulkintaa.

Rehellisyyden nimissä: pelkäsin lukea tämän. Minua pelotti, mitä löytäisin, vaikka minulla olikin jo melko hyvä kuva tapahtumien kulusta. Suomalaisten vapaaehtoisten osuutta SS:n rumiin tekoihin ei voi kieltää.

Yksi iso miinus: Laitisen omaa osuutta mielestäni vähitellään Vilénin ja Jokisipilän toimesta. Minusta Laitinen kertoo moneen otteeseen olleensa osallisena ”organisointi” tehtävissä, jotka hänen kohdallaan olivat lähinnä ryöstelyä ja pakkotyön teettämistä (”pakkotyö” on tässä vähän epämääräinen termi, ei käy 100% ilmi millaista hänen määräämä työ oli luonteeltaan, mutta yleensä organisaatio-tehtävissä voidaan mielestäni käyttää pakkotyö-termiä.) Toisaalta hän myös inhosi saksalaisten suorittamia murhia ja ryöstöjä. En ole varma mikä selittäisi tätä paradoksia, sillä hänkin kyllä ryösteli (muistaakseni joskus myös saksalaisten tovereiden kanssa).  Tämän hetkinen teoriani on se, että ehkä hän ei murhannut tai muuten pahoinpidellyt esimerkiksi juutalaisia tai siviilejä. Ehkä hänen rajansa meni siinä. Tämä on toki vain spekulaatiota, lähinnä mietin tässä ääneen.

Joka tapauksessa, kirja oli hyvin silmiä avaava. Suosittelen kiinnostuneille.