Ainoa tähti tulee siitä, että kirja on sujuvaa tekstiä ja nopeaa luettavaa. Kirja on kokoelma pistokokeita kaikille yhteiskunnan aloille, joilla on näppinsä pelissä, kun poloinen ylivelkaantunut henkilö joutuu oikeasti pulaan. Kirjassa siteerataan ja kerätään myötätuntopisteitä ihmisille, joilla "on mennyt liian lujaa", sitten on juotu rahat, sitten laiminlyöty perhettä ja koko ajan jätetty kirjeet avaamatta, ja suurena yllätyksenä on tullut, että vastuuttomuudestaan joutuu maksamaan. Yksinhuoltaja-kaupankassat ja siivoojat mainitaan vain ohimennen, työkyvyttömyyseläkeläisiä ja pitkäaikaissairaita ei lainkaan. Yhtään ratkaisuehdotusta ei tarjota, punaisena lankana on kaikkien mahdollisten tahojen syyttäminen. Ollenkaan ei käsitellä sitä, kuka maksaa ne maksut, jotka joku muu jättää maksamatta. Ei haastatella yrittäjää, joka joutuu itse pulaan, koska omat asiakkaat eivät maksa laskujaan. Kirjan tarkoitus lieneekin riittävä raflaavuus, jotta myyntiluvut nousevat ja kirjoittajat tienaisivat. Kuten gradussani aikanaan: työssä oli potentiaalia huomattavasti parempaan arvosanaan.