Tykkään paljon Rauman proosasta, mutta jos haluaa jotain uutta, niin tää ei ole sitä. Vika siltä osin minussa, että luin hänen esikoisensa viimeisenä, mutta jos olisin aloittanut tästä, niin Hävityksen vaikutus olisi jäänyt vähäisemmäksi: tää oli osin kuin Hävityksen raakaversio, jotkut kohtauksetkin aivan identtisiä henkilöhahmojen nimiä lukuun ottamatta. Esikoisuuden huomaa, mutta teksti vaikutti myös hyvällä tavalla vapautuneemmalta, kun sen takana ei ole vastaavia paineita tai odotuksia. Ei siis missään nimessä huono teos, ja on tällä uniikkeja ansioitakin — silti siis 4 tähden arvoinen.