Tykkään kerronnasta, jossa hypätään hahmosta ja tilanteesta toiseen, mutta tässä tapauksessa se ei oikein toiminut (minulle) koska en vaan pysynyt perässä hahmoista, jotka olivat kaikki ihan samanlaisia nihilistisiä seksipakkomielteisiä inhottavia ihmisiä.

Vaikka olen yleisesti ottaen juonivetoinen lukija, tällainen all vibes no plot -tyyli toimii usein. Tässäkään juonettomuus ei niinkään häirinnyt, mutta tylsää oli.

Suurin ongelmani kirjan kanssa on sen uskomaton misogyynisyys. Joo ei tarvitse tulla kertomaan, että näin oli asiat tuohon aikaan. Ei ollut. Joo tässä puhutaan ikävästi myös mieshahmoista, mutta nimenomaan mieshahmoista eikä lainkaan samalla lailla.

Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että Salama on näitä kirjailijoita, jotka ajattelee että kaikkihan tällaisia kelailee mutta ei vaan kehtaa myöntää. Jos tällaista on Salaman pään sisällä niin aika huolestunut olen.

Mutta tulipahan luettua. Vähän kyllä meni näin modernina lukijana ohi missä kohtaa se jumalanpilkka oli.