Oivallisia nuortenkirjoja tehneen Mila Teräksen uusin kirja kertoo lukiolaisista. 17-vuotias Routa kokee olevansa erilainen kuin muut, sillä siinä missä muiden perheellä on mukavasti rahaa ja niukasti huolia, Routa joutuu huolehtimaan pikkusiskostaan ja murehtimaan, riittääkö rahaa edes ruokaan. Kotona on kyllä isä, mutta hänestä ei ole käytännön asioissa oikein mitään hyötyä. Isä on sairautensa johdosta työkyvytön ja muuten vain jumissa tietokonepeliensä parissa. 

 

Routa kokee olevansa laiska tyyppi ja kyseenalaistaa oikeuttaan olla lukiossa lahjakkaiden ja tarmokkaiden opiskelijoiden seassa. Musiikista Routa pitää, ja tanssista. Lukion kakkosella edessä ovat vanhojentanssit. Routahan ei ole edes ajatellut osallistuvansa, mutta kun kutsu käy, hän suostuu, harkitsematta lopulta kovin pitkään sitä, millä rahoilla frakit, rusetit ja taskuliinat järjestyvät. 

 

Tanssitunneilta löytyy sitten jotain upeaa. Rento liikunnanopettaja Otso saa innostettua nuoriin tanssimisen paloa ja Routakin löytää itsestään tanssijan. Otso saa jopa innostettua Roudan kaverinsa kanssa balettitunneille! Tanssiminen tuo Roudan elämään valoa, voimaa ja rohkeutta. 

 

Iso hyppy on mainio kirja. Se käsittelee painavia, raskaita asioita, mutta nousee silti jaloilleen ja hyppää korkealle. Mila Teräs osaa kirjoittaa kirjoihinsa hienoja, kiinnostavia nuoria miehiä: Routa on oivallinen tyyppi siinä missä Amiraalin Niilokin. Tällaisia miehen malleja on ilo nähdä nuortenkirjoissa. Teräs kirjoittaa hyvin, teksti on selkeää, sujuvaa ja uskottavaa. 

 

Ainoastaan kansista mutisen: vähän on haljun pilvinen kansikuva, eikä kannen yläkulmassa oudosti leijaileva tanssijapoika vaikutelmaa hirveästi paranna. Kansien välissä on kuitenkin hieno teos.