Anne-Maija Aalto aloitti dystopiatrilogiansa Korento-romaanilla – olkoonkin, että siinä vaiheessa ei tainnut vielä olla ajatusta trilogiasta. Aalto halusi vain kirjoittaa kahdesta nuoresta naisesta eristyksissä suljetulla saarella. Kirjalle ei ollut tarkoitus tulla jatkoa, mutta Aalto halusi pysyä tarinan maailmassa. Tulos oli Mistä valo pääsee sisään, lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandialla palkittu jatko-osa Main ja Satomin tarinalle. 

 

Molemmat aiemmista tarinoista sijoittuvat pääasiassa Itäisten Kauppaliittojen Unionin alueelle, erityisesti pienemmälle saarelle, joka on Japani merenpinnan merkittävän nousun jälkeen. Japanilaiset ovat unionissa ulkokansalaisia, joilla ei ole täysiä kansalaisoikeuksia. Kirjassa on Orjattaresi-henkistä tunnelmaa, sillä nuoret naiset kelpaavat kyllä mainiosti nymfeiksi, siis käytännössä seksiorjiksi. Kirjoissa puhuttiin myös mertentakaisesta mantereesta, jossa asiat ovat paremmin. Kolmannessa kirjassa on nyt aika matkustaa sinne. 

 

Mai on päässyt pakoon Itäisten Kauppaliittojen Unionista. Satomin piti tulla mukana, mutta pako ei onnistunut, joten nyt Mai on yksin pakolaisleirillä sopeutumassa uuteen elämäntapaan vapaassa ja yltäkylläisessä maailmassa Unionin ahdingon jälkeen. Samaan aikaan Satomin tilanne on heikko: hänen muistinsa on nollattu kokeellisessa tutkimuksessa ja nyt hän on tyytyväisenä saman komentaja Rafikovin nymfinä, jonka palveluksessa Maikin on ollut. Pystyykö Mai pelastamaan rakkaimpansa? 

 

Eipä tämäkään mikään iloinen kirja ole. Edeltäjiensä tapaan Unohdettujen kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta ihan nuorimmille lukijoille en tätä tarjoaisi – kohderyhmä on kuitenkin enemmän nuorissa aikuisissa. Maailma on edelleen kiehtova, joskin sarjan alkupään tunnelma oli kiehtovampi. Aalto oli sikäli oikeilla jäljillä, että entinen Japani oli kiinnostavampi ympäristö kuin tämä mertentakainen manner. Niinpä tässäkin kirjassa vietetään paljon aikaa tarkastellen tapahtumia Satomin näkökulmasta Unionin romahduksen keskellä. 

 

Trilogia muodostaa oikein hienon kokonaisuuden ja on Orjattaresi-henkisen dystopiascifin ystäville oikein mainiota luettavaa.