Pyöräilykirjat tarttuvat kirjastosta herkästi matkaan herätepoimintoina. Niin tämäkin, pienen Parus verus -kustantamon julkaisema Jussi Helamaan Elämän tai ainakin pyöräilyn tarkoitus. Ohut kirja lupaa takakannessaan olevansa mukaansatempaava matka pyöräilyn maailmaan. 

 

Teos jakautuu neljään osaan. Ensin käsitellään pyöräilyn historia, sitten pohdiskellaan pyöräilyn filosofiaa, käydään läpi pyöräilyn erilaisia vaikutuksia ja lopuksi haastatellaan tunnettuja pyöräilijöitä pääasiassa suomalaisen politiikan ja urheilun kentältä. 

 

Historiaosio on mainio: se käy läpi polkupyörän kehityskulun Tambora-tulivuoren purkauksesta vuonna 1815 – kyllä, se liittyy asiaan! – draisiinien, boneshakereiden ja ordinaryjen kautta turvapyörään ja suomalaisen polkupyöräkulttuuriin sanansaattajiin. Esitys on tiivis ja riittävän perusteellinen. 

 

Filosofiaosio perustuu ennen kaikkea Tapio Kosken ajatteluun. Koski on vuonna 2000 tehnyt väitöskirjan Liikunta elämäntapana ja henkisen kasvun välineenä siteeraamiseen ja kuvaa, miten sopiva pitkäkestoinen harjoitus saa ikään kuin ihmisen egon löystymään ja tietoisen otteen itsestä muuttumaan huokoisemmaksi. Myönnettävä se on: hyvä pyörälenkki saa mielen oivallisen juoksevuuden tilaan. 

 

Pyöräilyn vaikutuksia pohtiva osio keskittyy hieman liiaksi kalorienkulutukseen, mutta sentään puhutaan myös välittäjäaineista ja kaupunkisuunnittelusta. Siihen olisi saanut keskittyä enemmän, mutta se ei taida kuitenkaan olla tämän kirjan pointti. 

 

Haastatteluosio alkaa oitis Alexander Stubbilla – haastattelu on toki saatu ennen Stubbin valintaa presidentiksi – ja jatkuu sitten Mikko ”Peltsi” Peltomaalla ja niin edelleen. Tämä oli enimmäkseen todella tylsä osio; en yleensäkään lue elämäkertoja, eikä ihmisten (pääasiassa miesten, totta kai) pyöräilymuisteloiden lukemisessa ollut oikein mitään kiinnostavaa. Kiinnostavin haastateltava oli sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka, mutta sekin haastattelu jäi vähän pintapuoliseksi. 

 

Vähän siis vaihtelevasti kiinnostava tämä kirja, etenkin kun haastattelupuoleen on hukattu lähes puolet muutenkin aika lyhyen kirjan pituudesta. Parasta oli historiaosio, joka tiivisti mukavasti pyöräilyn historiaa. Elämäkertajuttujen ystäville haastatteluosio on epäilemättä kiinnostavampi ja kirja sen verran parempi, ja kokonaisuutena toki pyöräilyasian edistäminen on aina kannatettavaa ja hyvää ja Elämän tai ainakin pyöräilyn tarkoitus siksi lukemisen väärti.