Huh.

Vaikka tän kirjan "jenkkihapatus" ja kulttuurilleen tyypillinen yksilön kautta asioiden kertominen ottikin vähän päähän, ei se tunne ollut mitään verrattuna siihen järkyttävään pahoinvointiin, jonka kirjan sisältö sai aikaan. Kyllä minä nämä kaikki asiat jollain tasolla jo etukäteen tiesin, ja olen minä nyt viiden vuoden kasvissyöntielämäni aikana näihin aiemminkin törmännyt, mutta ei tätä ihmisen julmuutta vaan aina pysty käsittelemään. Ja kaikkein vähiten pystyn jotenkin käsittelemään sitä faktaa, miten totaalisesti tältäkin asialta tietoisesti ummistetaan silmiään kaikkialla. "Älä kerro, tulee vaan paha mieli." No sietäisi tullakin, jos syömääsi porsasta on kidutettu ennen lautasellesi pääsyä.

Eli kyllä. Meni tunteisiin. Mutta sietää mennäkin, jotta saan muistutusta itselleni jatkuvasti siihen, että vaikka ne äidin tekemät lihapullat olikin parasta maailmassa, on muisto niistä parempi kuin se todellisuus, joka senkin jauhetun eläimen elämän takana on ollut.