Mietin jo puolessa välissä tätä kirjaa yhtä adjektiivia, joka tarinaa kuvaa kaikkein parhaiten: jonninjoutava. Vielä silloin se oli sitä kuitenkin jotenkin lämpimän positiivisesti, mutta lopulta viimeisten käänteiden myötä myös adjektiivin merkitys muuttui ihan siksi, miltä se kuulostaakin, yhdentekeväksi. Antaisin ehkä 1,5 tähteä, jos täällä voisi, koska kirja oli kyllä ihan luettava, ja mukavaa allasviihdettä etelän lämmössä, mutta ei tuo kliseinen, ennalta-arvattava ja käänteiltään suoraansanoen hölmö kirja kuitenkaan mainintaa "ihan ok" ansaitse. Tästä tuli paljon mieleen Eugenidesin Naimapuuhia-kirja, paitsi että se oli parempi enkä lämmennyt sillekään.