Heli Koskisen Zeta-sarjan avausosassa Zeta : Uskallatko pelata? vanhemmat toimittivat päähenkilö Zetan peliriippuvaisten toipumiskeskukseen Petoon. Siellä potilaat joutuivat kuitenkin pelaamaan vielä koukuttavampaa peliä. Nyt Zeta on taas päässyt pelaamisen pariin ja menestyy mukavasti pelitubettajana. Zeta kehuu pääsevänsä lempipelifirmaansa tekemään uutta peliä, mutta se ei olekaan ihan niin helppo juttu: edessä onkin pelisuunnittelukilpailu, jonka voittajat pääsevät kehittämään peliä. 

 

Zeta saa huomata, että vaikka on pelannut koko ikänsä, ei välttämättä osaakaan suunnitella pelejä. Kilpailussa tuntuu muutenkin olevan jotain vähän hämärää, ihan kuin vastapuoli vakoilisi Zetan joukkuetta. Lopulta Zeta joutuu pohtimaan aika isojakin kysymyksiä siitä, mikä on oikein ja missä määrin omien tavoitteiden saavuttamisen eteen voi toimia omia ystäviä vastaan. 

 

”Ota selvää, miten kaikkien rakastamat suosikkipelit voivat saada alkunsa”, sanoo takakansi. ”Voivat” on ihan hyvä täsmennys tässä, koska ensimmäisen osan tapaan Paras peli voittakoon! ei ole erityisen realistinen kuvaus pelien maailmasta. Jos kaipaa lapsentasoista käsitystä siitä, millaista pelien tekeminen on, aiheesta on hyviä tietokirjoja olemassa. Tämä on enemmän pelimaailmaan sijoittuva kevyt lastenromaani. Mari Luoman kuvitus piristää ja kohderyhmälle – noin 10-vuotiaille – tämä on kelpo viihdettä.