Romaanin aloitus on kieltämättä mukaansatempaava: “Athena Liu kuoli silmieni edessä, kun vietimme iloista iltaa hänen tuoreen Netflix-sopimuksensa kunniaksi”. Athena on kuollessaan alle kolmekymppinen kirjallinen supermenestys, joka on saanut jo kaiken. Netflix-sopimuksestaan Athena ei ehdi kuitenkaan nauttia pitkään ennen valitettavaa, tapaturmaista kuolemaansa. Athenan kanssa iltaa viettämässä on June Hayward, ei ehkä varsinaisesti Athenan ystävä, sillä Athenalla ei juuri kavereita ole, mutta June on vanha opiskelukaveri. 

 

Vähän ennen kuolemaansa Athena oli esitellyt Junelle uuden romaaninsa käsikirjoitusta. Athena kirjoittaa romaaninsa vanhanaikaisesti kirjoituskoneella, joten käsikirjoituksesta on olemassa yksi ainoa paperinen versio, eikä muita kopioita. June näkee tässä kiehtovan tilaisuuden: kun Athena poistuu asunnostaan hengettömänä, käsikirjoitus lähtee myös Junen käsilaukussa. 

 

Junen piti vain tutustua käsikirjoitukseen, mutta se on upea. Kiinalaisista ensimmäisen maailmansodan vapaaehtoisista kertovassa tekstissä on lupausta. Samalla se on selvästi keskeneräinen, eikä julkaisukelpoinen sellaisenaan. Niinpä June alkaa parantelemaan sitä, tekemään omia lisäyksiään ja kas – hänellä on julkaisukelpoinen käsikirjoitus, jota hän tarjoaa agentilleen omanaan. Agentti ihastuu, löytää kustantajan ja pian Junella kustannussopimus. 

 

Vitivalkoinen nainen kirjoittamassa historiallista romaania kiinalaisista ei kuitenkaan ole kaikista myyvin juttu. Junen esikoisromaani ei muutenkaan menestynyt, joten Junen on aika luoda nahkansa. Hänestä tulee Juniper Song. Song kuulostaa kenties kiinalaiselta, mutta Junen etunimet ovat ihan oikeasti Juniper Song – kiitos hippiäidin – joten eihän tässä suuresta harhaanjohtamisesta ole kyse missään tapauksessa. 

 

Yellowface vie lukijat Junen kanssa melkoiseen pyöritykseen. Kuten arvata saattaa, Junen salaisuus ei pysy täysin pinnan alla, vaan Athenan haamu alkaa kummitella. Syytöksiä keltapesusta, kulttuurisesta omimisesta, plagioinnista ja huijauksesta alkaa lennellä kirjamaailmassa. Somessahan törkyä riittää – mutta milloin syytökset nousevat sellaiselle tasolle, että ne on pakko ottaa vakavasti? Ja toisaalta, oliko Athenakaan mikään puhdas pulmunen? Loka lentää joka suuntaan, eikä maineenhallinta ole aina helppoa. 

 

Jo Babelilla vakuuttanut R. F. Kuang on tehnyt hienoa työtä, samoin Helene Bützow suomentajana. Yellowface on hauska, karmiva, ajankohtainen ja terävä. Se pöyhii kirjallisen kulttuurin ja sosiaalisen median tunkkaisempia kulmia hauskalla ja purevalla tavalla. Kenellä on oikeus kirjoittaa kulttuurisesti herkistä aiheista, miten sosiaalinen media kasvattaa asiat kohtuuttomiin mittasuhteisiin salamannopeasti, miten hullua on kilpailu kirjamaailmassa. Suomen pienessä lammikossa uiskentelevien kirjailijoiden näkökulmasta tämä Yhdysvaltojen kirjamaailma viisi- ja kuusinumeroisine ennakoineen kuulostaa tietysti melkoiselta fantasiamaailmalta.