Patricia Highsmith Edithin päiväkirja on ensimmäinen kirjailijalta lukemani teos ja varmaan siinä mielessä kiinnostava valinta, että kirja ei suinkaan ole kirjailijan tunnetuimpia eikä se oli jännäri (ainakaan sana perinteisessä merkityksessä), kuten Highsmithin tuotannosta iso osa on.

Edithin päiväkirja on erikoinen lukukokemus. Tarina ei ole erityisen juonivetoinen, mutta. siinä on yllättävää jännitettä, joka pakottaa lukemaan kirjaa eteenpäin. Vaikka pitkän ajan tuntuu siltä, ettei kirjassa tapahdu mitään, sitä silti lukee odottaen väistämätöntä - jotain odottaa nurkan takana. 

Higsmith selkeästi on taitanut kirjoittamisen, synkän ihmismielen kuvaamisen ja psykologisen jännityksen luomisen. Editihin päiväkirja on lähes inhorealistinen kuvaus hahmoista, joista kukaan ei ole miellyttävä. Tarinassa todellisuus ja kuviteltu törmäävät, ja jossain kohtaa lukijakin alkaa epäillä mikä onkaan totta. 

Pidin tarinasta ja kirjan ideasta, mutta jäin kaipaamaan tarinan idean kirkastamista. Nyt kirjan idea pääsi loistoonsa kunnolla vasta kirjan lopulla.

Kumppanini kysyi suosittelisinko kirjaa. Sanoin, että en tiedä. Mutta kyllä siinä on paljon sellaista hyvää ja kiinnostavaa, joka kutkuttaa (nyky)lukijan mieltä.