Tykkäsin paljon aiheesta ja ajatuksista, mutta hitusen tökki amerikkalaisista pop-tietokirjoista tuttu tyyli referoida paljon muiden ajatuksia lyhyissä luvuissa niin, että ajatuksia ei juurikaan yhdistelty samaan aihepiiriin, eli uuden tiedon tuottaminen jäi puolitiehen. Parhaita osuuksia olivat Pihlajan omasta kokemuksesta ja ammattitaidosta nousevat pätkät, esimerkkejä (vaikka yhdistettyjäkin) hänen omasta potilastyöstään olisi voinut olla useampiakin.