Lainasin kirjan kirjastosta ilman ennakko-odotuksia, tietämättä siitä juuri mitään. Painajaisluostari osoittautui posiitiiviseksi yllätykseksi, sillä se tekee pilaa aikansa yltiöromanttisesta muotikirjallisuudesta, ollen samalla satiiri goottilaisesta kauhukirjallisuudesta. Ollakseen kirjoitettu vuonna 1818, kirja uppoaa hyvin myös nykylukijaan. 

Kirjan henkilöhahmot ovat vähintäänkin eksentrisiä ja jokaisella on omat erityiset oikkunsa. Kirja kertoo Painajaisluostari-nimisen kartanon omistajasta ja hänen vieraistaan, sekä kartanonomistajan pojan onnettomasta rakkauselämästä. Varsinaista juonta kirjassa ei ole, mutta kartanon väen keskustelut ovat kaikessa humoristisuudessaan varsin antoisia.

Kirjailija Thomas Love Peacock on tekstistä päätellen varsin oppinut mies, sillä hän viittaa paljon aikalaisiinsa, muiden kirjailijoiden teoksiin, punoen tarinaansa nokkelia ilmaisuja myös muilla kielillä. Lukemassani painoksessa oli mukana niin kirjailijan omat alaviitteet, kuin suomentajan selityksetkin. Kaikesta huolimatta kirja on kevyt, helppo ja humoristinen, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille satiirin ystäville.